Syyskuu on, ja iltaisin näkyy tähdet. Sain käydä leikkauksen jälkeen saunassa. En jaksanut kuin vähän lämmitellä ja sitten hetken katsella viileässä ilmassa tähtiä. Saunassa mieli paranee pienessäkin ajassa. Niin käy metsässäkin. Siellä käyn mieluiten joka päivä, ja sairaslomalaisena ehdinkin paremmin. Tänään tutkin sieniä, mutta en osaa tunnistaa niitä. Painoin posken männyn runkoa vasten ja kuuntelin metsää. On ollut vähän alavireistä. Oli hyvä olla yksin. Muistelin kuinka keväisen Riisitunturin kantohangen pintaan jääneet tuoreet jäljet aiheuttivat hetkellisen harmituksen: olisinpa nähnyt sen eläimen. Kulkua jatkaessani ajattelu jatkui, että enpä itsekään halunnut tulla nähdyksi, halusin olla ihan yksin siellä, hiljaisuuden keskellä. Yksin on hyvä osata olla. 

Ja kuitenkin, kyllä on maan päällä ihania ihmisiä! Ihanasti erilaisia. Viisaita, ajattelevia, taitavia, kekseliäitä, huumorintajuisia, auttavaisiakin. Olen saanut sitä ihmetellä taas viime aikoina. Joillekin on annettu selvästi jo syntymälahjana siivet kantapäihin ja nauru silmäkulmiin! Ihastellut olen sitäkin, miten jotkut ihmiset valloittavat isonkin ihmisjoukon edessä sydämet eivätkä tunnu jännittävän yhtään. Eräs ystävä nauraa niin, että vaikka ei itseä oikeasti naurattaisi, hänen naurunsa tarttuu. Meillä on ihanat nuoret ystävät, joista mieheni sanoo, sieltä ne ilopillerit tulevat. Joku ihminen saa läsnäolollaan tyyntymään, rauhottumaan, huomaamaan hetken ja läsnäolevien ihmisten ainutlaatuisuuden, kiitollisuuden. Ja ne vähän ikävuosiltaan vanhemmat ihmiset! Voi että minä tykkään heistä. Näen katseita, lämpöä ja ystävällisyyttä, tuumivaa, elämästä loputtomasti kiinnostuvaa, näen kokemusten tuomaa surua ja kuitenkin tyyntä tyytymistä. Voi että minä tykkään ihmisistä.

Miksi joidenkin ihmisten lähellä on sitten paha olla? Kun jo ajatus tulevasta kohtaamisesta saa palan kurkkuun tai möykyn rintaan. Miksi tuntuu että jotkut ihmiset ovat kylmiä tai ylimielisiä? On hyvä tutkiskella omaa sisintä kun niin käy. Mikä siinä toisessa ihmisessä ärsyttää, pelottaa, tai tuo epävarman olon? Voihan olla, että minussa itsessä on niitä piirteitä mitkä toisessa ärsyttävät, vaikka mieluiten painaisin tuon ajatuksen pimentoon. Mikä pohjimmiltaan pelottaa? Omat huonot kokemukset, arvottomuuden tunne ja syvällä olevat haitalliset uskomukset voivat aiheuttaa epävarmuutta kohtaamisissa. Tulkitsemme kohtaamiset niiden kautta, ja ne eivät kerrokaan siitä toisesta ihmisestä vaan itsestämme. Miksi ajaudut uudestaan ja uudestaan samankaltaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa on vaikea olla? Mitä sinun olisi hyvä huomata itsessäsi kun niin käy, vaikka et haluaisi? Polkeeko joku aina rajojasi, jättääkö sinun mielipiteesi omansa varjoon? Kuuntelepa ja tutki kehoasi! Se kyllä on yrittänyt sanoa, että nyt ei ole kaikki hyvin. Seuraavalla kerralla kun joudut inhottavaan tilanteeseen, huomio miltä tuntuu ja kunnioita kehosi viestejä. 

Minäkin olen herkkyyteni ja miellyttämisen halun vuoksi tullut paljon poljetuksi. Kiusaaminen on ollut vakavaakin. En osannut silloin puolustautua, enkä ole oikeastaan ikinä saanut apua kiusaamistilanteissa tai niiden jälkeen. Olen nähnyt myös kuinka aikuiset jotka puhuvat kiusaamisesta ja sen haitallisuudesta, ovat osallistuneet itse toisessa hetkessä kiusaamiseen. Ehkä he eivät ymmärrä, ehkä eivät näe. Sellaisia ihmiset ovat. Keskeneräisiä, monesti kovin epävarmoja sisimmässään, rikkinäisiä. Huonon käytöksen ja kovan kuoren alle voi koettaa nähdä ja lähettää hyväntahtoisia ajatuksia. Silti on niin, että sinulla siellä, joka olet kiusaamista kokenut, on oikeus saada apua, tukea ja rakkautta siihen tilanteeseen missä olet. Toivon sinulle kuuntelevaa, luotettavaa sydämellistä ihmistä, noita ihania ihmisiä ympärillesi, joista kirjoitin ensin. Voit poistua tilanteesta jossa on liian paha olla! Toisinaan voit kohdata ihmisen, joka on niin rikki, että sinä et häntä voi auttaa. Silloin on oikein suojata oma elämä, ja jättää sellainen tilanne, tai ihmissuhde joka muuten voi sinutkin saada rikki. 

Yksinäisyydestä puhutaan. Mutta mikä auttaisi ihmisiä yhteyteen? Jotkut ovat mestareita kokoamaan erilaisia ihmisiä saman pöydän ääreen tai yhteisen asian ympärille. Hieno lahja tuokin. Ihanasti sanoi eräs mies, että hänellä on niin paljon tuttuja ja ystäviä, koska hän on utelias! Saa olla terveesti utelias! Ystäviä voi olla erilaisia, eri ikäisiä, monista eri lähtökohdista. Jonkun kanssa viihtyy pitkään, toista näkee harvoin. Onhan hyvä, että olemme kiinnostuneita siitä mitä naapurille, koulukaverille, kylänmiehelle tai työkaverille kuuluu. On arvokasta jos joku kulkee sydän avoimena, ja pitää ovensa auki ihmiselle tulla ja hetken olla. Meidän perheelle on tullut selvästi tärkeäksi kylän oma pullomummo, kuten häntä rakkaasti kutsutaan. Hän kuuluu kylätielle, ja jos ei näy, sitä ihmetellään. Olen ajatellut, että muutamat vanhat tavat ja arvot kun palauttaisimme käyttöön, lisääntyisi hyvä heti maailmassa. Jotakin voisi lainata toisista kulttuureista. Mutta itsestä on muutos aloitettava. 

Mitä siis tuon huoneeseen, kun tulen huoneeseen (Esa Saarinen kai jotenkin noin aikoinaan sanoi, ja sitä on paljon lainattu)?